Herukat ja karviaiset
HERUKAT JA KARVIAISET
(Ribes sp.)
Herukat eli viinimarjat sekä karviaiset kuuluvat saman Ribes -suvun eri alasukuihin. Eucareosma alasukuun kuuluu musta- ja viherherukka, puna- ja valkoherukat ovat Ribesian jäseniä, piikikkäät ja pienempiterttuiset karviaiset taas kuuluvat Grossulariaan. Herukka on alunperin ollut murresana, jonka professori Toivo Rautavaara vakiinnutti käyttöön. Toinen yleinen nimike marjoille, viinimarja, taas viittaa marjojen käyttöön juomien valmistuksessa ja on suora käännös marjan ruotsinkielisestä nimestä. Niin herukoita kuin karviaisiakin säilytetään jääkaapissa.
Herukoiden ravitsemuksellinen arvo perustuu kivennäisaineiden ja vesiliukoisten vitamiinien pitoisuuksiin. C-vitamiinia on mustaherukassa n. 130-180 mg, punaherukassa noin 50-65 mg ja karviaisessa noin 35 mg ( 100 g tuorepainoa kohti). Runsaan vesipitoisuutensa vuoksi marjat sisältävät varsin vähän energiaa.
Herukoita käytetään pääasiassa mehuina, tuore- ja pakastemarjoina sekä hilloina ja hyytelöinä. Kotimaiset viinit pohjautuvat myös pitkälti herukoihin.
Mustaherukka (Ribes nigrum) on varsin nuori viljelykasvi, sen viljely on alkanut todennäköisesti noin 400 vuotta sitten manner-Euroopan pohjoisosissa, levinnyt sieltä Brittein saarille ja 200-300 vuotta sitten Skandinaviaan. Mustaherukkaa esiintyy Suomessa myös luonnonvaraisena ja sitä on myös villiintynyt puutarhoista luontoon.
Tunnetuimpia mustaherukkalajikkeita ovat ruotsalainen 'Öjebyn' sekä suomalaiset 'Melalahti' ja uusi 'Mortti'. Viherherukkalajike 'Vertti' on peräisin 'Öjebyn'-lajikkeen itsepölytyksessä syntyneestä siemenestä.
Punaherukkaa (Ribes rubrum) esiintyy luonnonvaraisena koko Suomessa. Viljellyt punaherukkalajikkeet ovat puolestaan syntyneet kolmen lajin, alppi-, pohjan- ja lännenpunaherukkoitten, risteytyksenä. Punaherukan viljely on todennäköisimmin alkanut Keski-Euroopassa 1500-luvulla ja levinnyt Skandinaviaan 1600-luvulla. Vanhimpia yhä Suomessakin viljelyssä olevia puna-ja valkoherukkalajikkeita ovat 'Punainen hollantilainen' ja 'Valkoinen hollantilainen', jotka mainitaan jo 1665 julkaistussa teoksessa. Muita meillä viljeltäviä lajikkeita ovat mm. punaherukat 'Rotes Wunder' ja 'Jonkheer van Tets' sekä valkoherukka 'Valkea Jüterbog'.
Karviaista (Ribes uva-crispa) ei kasva Suomessa luonnonvaraisena. Sen nykyisin viljelyssä olevat lajikkeet ovat syntyneet eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten lajien risteytyksistä. Ensimmäiset maininnat karviaisesta löytyvät 1100-luvulta ja aluksi sitä on käytetty pensasaitakasvina, Suomeen se tuotiin 1600-luvun lopulla. Valtalajikkeet Suomessa ovat kotimaiset talvenkestävät 'Hinnonmäen keltainen' ja 'Lepaan punainen'.