MANSIKKA (Fragaria x ananassa)

Mansikka on itse asiassa ruusukasvien heimoon kuuluva hedelmä, jonka syötävä osa on paisunut, mehukas kukkapohjus. Puutarhamansikkaa on viljelty vasta 1800-luvulta alkaen. Se syntyi kun risteytettiin pohjois- ja eteläamerikkalaisia villejä mansikkalajeja, joita viljeltiin rinnakkain Euroopassa.

Puutarhamansikan marjat ovat suuria ja makeita. Ne eivät kestä pitkiä aikoja tuoresäilytyksessä pehmeytensä ja mehukkuutensa takia. Myös kuukausimansikan viljelyä on kokeiltu jonkin verran, mutta se tuottaa verraten pieniä ja vaatimattoman makuisia marjoja

Tunnetuimpia täällä viljeltäviä lajikkeita ovat kookasmarjainen Jonsok ja Polka, Bounty ja Honeoye, Korona ja Senga Sengana. Muutkin markkinolla olevat mansikkalajikkeet pyritään valitsemaan niin, että ne sopivat sekä tuorekäyttöön että säilöntään. Uusia mansikkalajikkeita tulee markkinoilla koko ajan. Lajikkeita kehitettäessä pyritään mm. parempaan taudin-, homeen-, ja pakkasenkestoon. Kotimaista mansikkaa saadaan yhä aikaisemmin, koska sen kasvihuoneviljely on lisääntynyt ja avomailla on ruvettu käyttämään kypsymistä aikaistavia suojaharsoja.

Mansikkaa käytetään erilaisiin hilloihin, mehuihin, hedelmäsalaatteihin ja kakkuihin. Kauniita kakunkoristeita saa, jos pakastaa pienen määrän mansikoita laakealla tarjottimella jolloin ne jäätyvät mahdollisimman nopeasti. Yleensä mansikan rakenne kärsii pakastettaessa. Siksi parhaan pakastustuloksen saakin kun pakastaa mansikat siivutettuina sokerin kera.

Runsaan vesipitoisuutensa takia mansikka sisältää hyvin vähän energiaa. Vitamiineja C (64-80 mg / 100 g marjoja) ja B sitäkin enemmän, samoin tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita.

Mansikka säilytetään jääkapissa +2 - +5 asteessa mahdollisimman vähän aikaa.

Muistathan, että marjat voi käydä myös poimimassa itse. Itsepoimintaa harjoitetaan monella tilalla, niin mansikan, vadelman kuin herukoittenkin suhteen.