JALOPELARGONI (Pelargonium Grandiflorum –risteymät)

Jalopelargoni (toiselta nimeltään Englantilainen pelargoni) on vanha tuttavuus, jota on jo kauan viljelty suomalaisissa puutarhoissa. Sen osuus kotimaisista ruukkukukista ei ole kovin suuri, mutta vuosittain sitä tuodaan jonkin verran myös ulkomailta.

Jalopelargonin kukat ovat suuria, voimakkaan värisiä ja usein niissä on muusta värityksestä poikkeava ’silmä’ kukan keskellä. Kukinta ei ole yhtä pitkä kuin tavallisilla pelargoneilla, eivätkä kasvit ole yhtä kestäviä, varsinkaan ulkona. Kukinta alkaa yleensä alkukesällä, ja kasvit saattavat kukkia vielä uudestaan kesän loppupuolella. Kukkanuppujen kehittymiseen tarvitaan viileän sään jakso.

Kasvin hoito

Kukkiakseen runsaasti pelargonit tarvitsevat reilusti valoa. Kukintakaudella normaali huonelämpötila on sopiva. Kastelu saa olla melko runsasta. Lannoitetta annetaan noin joka kolmannella kastelukerralla. Jos halutaan, että jalopelargoni talvehtii, se kannattaa leikata kesän lopulla. Keskitalven ajan kasvi pidetään valoisassa mutta viileässä paikassa niukalla kastelulla.