Mansikka on vuoden HeVi 2026

Mansikka on meille tärkeä

Mansikka viettää teemavuottaan Vuoden HeVi -tunnuksella ansaitusti ensimmäisenä marjana tällä arvonimellä. Kaikkien rakastamalla herkkupalalla on vielä paljon annettavaa.

Mansikka on tärkeimmistä viljelykasveistamme nuorimpia. Se on syntynyt vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen, kun 1600-luvulla Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tuotu virginianmansikka risteytettiin 1700-luvun alkupuolella Etelä-Amerikasta Ranskaan tuodun chilenmansikan kanssa.

Kasvitieteilijä apuun

Ennen merentakaisten lajien viljelyä Euroopassa kerättiin ja viljeltiin niin ahomansikkaa kuin ukkomansikkaakin. Molempia amerikkalaisia lajeja viljeltiin aluksi ominaan. Virginianmansikka voi olla sekä yksi- että kaksikotinen, ja sitä kasvatettiin jonkin verran. Ranskalaisen luutnantti Amédée‑François Frézier’n tuomista ja merimatkasta hengissä selvinneistä chilenmansikoista kaikki olivat emiyksilöitä, joten marjoja ei kuulunut. Ranskalaiset puutarhurit huomasivat, että chilenmansikka saatiin tuottamaan marjoja, jos sen rinnalla viljeltiin ukko- tai virginianmansikkaa. Kaksikotisten mansikkalajien ongelman selvitti ranskalainen kasvitieteilijä Antoine Duchesne 1766 pölytyskokeilla. Hän totesi, ettei chilenmansikka pölyty ahomansikalla, mutta ukko- ja virginianmansikka sopivat. Syntyneet chilenmansikan siemenistä kasvatetut jälkeläiset olivat kaksineuvoisia, ja osa hyvin suurimarjaisia. Aromiltaan ne muistuttivat ananasta, joten hän antoi niille nimen Fragaria ananassa. Hän päätteli niiden olevan virgianmansikan pölyttämiä.

Uusi viljelykasvi, puutarhamansikka, oli syntynyt.

Jalostustyö jatkuu

1800-luvun alussa Ranskassa ja Englannissa jalostettiin lisää lajikkeita, ja lajikkeiden luokittelu alkoi. Jalostustyötä alettiin tehdä myös Yhdysvalloissa ennen 1800-luvun puoliväliä. Vuosisadan lopulla puutarhamansikka oli jo merkittävä myyntiartikkeli maailmalla.

Sittemmin mansikoita on risteytetty ja jalostettu valtavasti erilaisiin päivänpituuksiin, viljelyoloihin ja tarpeisiin eri puolilla maailmaa. Yhä vieläkin palataan alkuperäisiin lajeihin hakemaan haluttuja ominaisuuksia ja laajempaa geenipohjaa – myös Suomessa viimeksi viime vuonna.

Satokausi pitenee yhä

Suomeen puutarhamansikka tuli 1800-luvun puolivälistä alkaen. Se oli kuitenkin pitkään vain kartanoiden ja pappiloiden erikoisuus. Lajikkeet eivät olleet vielä meille kovin sopivia.

Reilut sata vuotta sitten mansikoita alettiin kasvattaa enemmän niin ammattimaisesti kuin kotipuutarhoissakin. Kuitenkin vasta 1960-luvulta alkaen se sai laajempaa jalansijaa ammattimaisessa tuotannossa. Samoihin aikoihin alettiin myös tutkia mansikan viljelyedellytyksiä. Mansikasta tuli tärkein marjakasvimme.

Tällä vuosituhannella mansikanviljely on saanut uusia muotoja tunneli- ja kasvihuonemansikan yleistyessä. Kotimaisen mansikan satokausi ulottuu jo huhtikuusta lokakuulle. Myös ympärivuotisia viljelykokeiluja on tehty, ja lienee vain ajan kysymys, kun se on arkipäivää.

 

Terveellinen ja hyvänmakuinen

Pari desilitraa mansikoita päivässä riittää takaamaan päivän C-vitamiinitarpeen. Muutenkin tuo pohjushedelmä, jonka pintaa siemenet täplittävät, on ihmiselle sopivaa syötävää sen monien terveellisten ­ainesosien vuoksi. Kaloreita desilitrassa mansikoita on vain 45.

Mansikoiden jalostusta on harjoitettu jo parisataa vuotta, mutta isoja ja punaisia marjoja tavoitellessa on kadotettu myös geenejä, jotka saattaisivat antaa nykyistä paremman makuisia ja kestävämpiä kasveja.

Näitä kadotettuja geenejä haetaan Turun yliopiston mansikkatutkimuksessa, jossa chilenmansikana ja virginianmansikan perimällä pyrittiin palauttamaan puutarhamansikkaan maun lisäksi myös mansikan kestävyyttä tauteja ja muuttuvia kasvuolosuhteita vastaan.

Yliherkkyys mansikalle on myös mahdollista. Joillekin mansikka voi aiheuttaa suun alueen allergiaoireyhtymän, mutta myös iho-oireita tai nokkosihottumaa saattaa esiintyä. Oireet voivat myös muistuttaa heinänuhaa, sillä koko kasvi ja marjat voivat saada immuunijärjestelmän tuottamaan histamiinia.

Valkoiset tai kellertävät mansikkalajikkeet saattavat olla punaisia sopivampia mansikka-allergikoille. Mansikka-allergian aiheuttaja saattaa olla punaisuuden aiheuttava mansikan Fra a 1 -proteiini, joka vaaleista marjoista puuttuu.