Syklaami
SYKLAAMI (Cyclamen persicum)
Syklaami kasvaa villinä Välimerenmaissa kuten Israelissa, Syyriassa ja Kyproksella. Kasvu tapahtuu talvella, joka vastaa suunnilleen Suomen kesäoloja. Kasvupaikkojen maa on humusrikasta ja kalkkipitoista.
Syklaamilajikkeisto on runsas. Puhutaan eri kannoista ja lajikkeista. Kannalla tarkoitetaan siemenviljelijän valikoimaa jostakin lajikkeesta. Tästä johtuen saman lajikkeen eri kannat saattavat olla erilaisia ominaisuuksiltaan. F1 -lajikkeet kestävät vanhoja lajikkeita paremmin huonelämpötiloja, ja ovat myös runsaskukkaisempia.
Lajikkeet eroavat toisistaan kasvin ja kukan koon, kukan muodon ja kasvunopeuden suhteen. Syklaameja on isokukallisia lajikkeita ja pienempikokoisia minilajikkeita. Erikoismuotoja, kuten ripsureunaisia ja kerrannaiskukkaisia lajikkeita viljellään vähän. Suosituin väri on tummanruusunpunainen ja helakanpunainen. Näiden värien osuus on lajikevalinnassa yleensä noin puolet koko määrästä. Seuraavaksi suosituimmat värit ovat valkoinen ja tumma lila. Loppuosan täyttää punaisen muut värisävyt.
Kasvin hoito
Syklaamit ovat myynnissä yleensä syksyn ja talven aikana. Ihanteellinen kasvupaikka olisi valoisa ja hieman vilpoinen, patterin viereen kasvia ei kannata sijoittaa. Syklaami tulisi kastella varovasti ruukun reunaa pitkin niin, etteivät lehdet ja juurimukula kastu. Kastelu onnistuukin paremmin vadilta tai upottamalla ruukku muutamaksi minuutiksi haaleaan veteen. Ylimääräinen vesi ei saa jäädä seisomaan vadille. Kukkivaa syklaamia voi lannoittaa noin joka kolmannella kastelukerralla. Kellastumisen ja kukinnan lakkaamisen syynä ovat yleensä liiallinen lämpö tai väärä kastelu. Kesällä kasvi viihtyy ulkonakin sopivan varjoisassa paikassa.