Ruukkuatsalea
RUUKKUATSALEA (Rhododendron Simsii-risteymät)
Itä-Aasiasta kotoisin oleva atsalea tuotiin Eurooppaan 1800-luvulla. Atsaleoita on Suomessa perinteisesti hyödetty kukkivaksi ruukkukukaksi jo kauan. Hyötö tapahtuu pääasiassa talvikuukausien aikana, marraskuulta – maaliskuulle. Aikaisempia lajikkeita ja eriä voidaan kukittaa jo aikaisemminkin.
Luonnonvaraiset atsaleat kasvavat runsassateisilla vilpoisilla vuoristoalueilla, happamassa maaperässä. Ruukkukasvinakin se menestyy parhaiten mahdollisimman samankaltaisissa olosuhteissa, eli viileässä huoneessa valoisalla paikalla, mutta ei suorassa auringonvalossa. Kasvi viihtyy paremmin hieman huoneenlämpöä viileämmässä, joten sitä ei kannata sijoittaa ainakaan lämpöpatterin viereen.
Kasvin hoito
Atsalea on ruukkukasveista kaikkein janoisimpia. Jopa talviaikana, jolloin useimmat muut kasvit ovat jonkinasteisessa lepotilassa, täytyy atsaleaa tarkkailla kuivumisen varalta. Kuivumaan päässeen ruukkuatsalean lehdet kellastuvat, kukat lakastuvat ja jopa nuputkin saattavat pudota. Kuivuneen atsalean voi yrittää pelastaa upottamalla ruukku noin 10-15 minuutiksi huoneenlämpöiseen veteen kostumaan perusteellisesti. Uimaretki silloin tällöin piristää myös hyvin voivia kasveja. Samoin lehtien ja nuppujen suihkuttelu vaikuttaa suotuisasti kukkanuppujen avautumiseen. Avonaisten kukkien suihkutusta on kuitenkin vältettävä. Kukinta-aikana on hyvä antaa hieman lannoitetta noin kerran viikossa. Kesäksi atsalean voi siirtää ulos sopivan varjoisaan paikkaan. Ennen pakkasten tuloa takaisin sisälle tuotu kasvi saattaa lopputalvella puhjeta jälleen kukkaan.