Kellosoilikki
KELLOSOILIKKI (Streptocarpus –risteymät)
Soilikit kuuluvat Gesneriaceae –heimoon. Streptocarpus –sukuun kuuluu yli 130 lajia, jotka kasvavat pääasiassa Etelä-Afrikassa, mutta joitakin lajeja esiintyy myös Afrikan trooppisissa osissa, Madagaskarilla, Thaimaassa ja Burmassa. Ensimmäiset lajit tuotiin Englantiin jo 1800–luvun alkupuolella, mutta varsinainen viljely alkoi vasta 1880–luvulla. Ruotsissa ja Suomessa soilikkien viljely aloitettiin 1930-luvulla.
Kasvin hoito
Oikein hoidettuna soilikin kukinta-aika on hyvin pitkä, alkukeväästä myöhäiseen syksyyn. Suppilon muotoiset kukat ovat väriltään erilaisia sinisen, punaisen ja valkoisen sävyisiä. Soilikki sopii valoisaan, mutta ei liian paahteiseen paikkaan. Se viihtyy hyvin normaalissa huoneenlämpötilassa. Kukinta-aikaan kastelu saa olla melko runsasta. Lannoitetta annetaan joka toisen tai kolmannen kastelun yhteydessä. Jos soilikin haluaa säilyttää talven yli, se kannattaa siirtää valoisaan, mutta hieman viileämpään paikkaan, ja kastella niukasti. Kasvia voi lisätä jakamalla, lehtipistokkaista tai siemenistä.