Karpaattienkello
KELLOKUKAT (Campanula)
Kellokukkien valikoimaan kuuluu monia viehättäviä sinisiä ja valkoisia lajeja ja lajikkeita. Campanula-suvun lajeista on eniten viljelty morsiuskello (morsiushuntu, C. isophylla). Näiden kasvien lehdistö on vaatimaton, mutta kellonmuotoiset kukat ryöppyävät ruukun reunojen yli keväästä syksyyn. Niitä voidaan käyttää sisällä tai ulkona. Sinistä muotoa kutsutaan morsiuskelloksi, valkoista hääkelloksi. Valkoinen muunnos on yleensä reheväkasvuisempi ja helppohoitoisempi.
Morsiuskello viihtyy valoisassa ja melko viileässä paikassa, muttei paahtavassa auringonpaisteessa. Se menestyy myös varjossa, johon aurinko paistaa muutaman tunnin päivässä. Kastelun tulee olla tasainen, koska morsiuskello ei toivu helposti kuivumisesta. Lakastuneet kukat tulee nyppiä pois, muuten kasvista tulee ränsistyneen näköinen ja kukinta heikkenee. Talven yli morsiuskellot voidaan säilyttää valoisassa ja viileässä paikassa niukasti kasteltuina noin kymmenen asteen lämpötilassa.
Karpaattienkello (Campanula carpatica)
Karpaattienkello on kotoisin Karpaateilta Etelä Euroopasta. Sen kasvutapa on mätästävä ja kukat ovat suuret, avoimen maljamaiset, siniset tai valkoiset. Karpaattienkello on helppohoitoinen ja runsaskukkainen laji, jota voidaan käyttää mm. kivikkoryhmissä tai ruukkuistutuksissa. Sitä myydäänkin usein talvella ja varhaiskeväällä, jolloin ostetun taimen voi istuttaa keväällä ulos. Karpaattienkello on monivuotinen. Kukinta kestää muutaman kuukauden, jos kuihtuneet kukat poimitaan pois.