Vadelma
VADELMA (Rubus idaeus)
Vadelma kuuluu ruusukasvien heimoon ja sen marja on kerrannainen luumarja. Sitä on viljelty 1500-luvulta lähtien. Sen viljely on alkanut kestävistä luonnonvadelmista, joita käytetään vieläkin hyväksi jalostuksessa, mm. niiden erinomaisen aromin vuoksi. Nykyiset lajikkeet tosin poikkeavat jo huomattavasti luonnonkannoista: versomäärä tainta kohti on huomattavasti pienempi,versot ovat hennompia, marjat taas ovat suurempia ja niitä on viljelyissä lajikkeissa enemmän. Myös marjan rakenteessa on eroja.
Suomessa viljeltäviä lajikkeita ovat mm. kartiomaisia, kirkkaan punaisia marjoja tuottava 'Ottawa', pyöreä, tummanpuna marjainen 'Muskoka', parhaiten tuoremarjaksi soveltuva vaaleampi 'Preussen', suurimarjainen 'Veten' sekä ensimmäinen suomalainen lajike 'Ville'. Myös keltainen vadelma tunnetaan.
Jotta marjojen maku ja ulkonäkö säilyisivät erinomaisina poiminnasta kuluttajalle, tuoremarjana myytävät vadelmat poimitaan tilalla suoraan myyntirasioihin. Vadelmat kannattaa muutenkin jatkokäsitellä (pakastaa, mehustaa, tehdä hilloa jne.) nopeasti oston tai poiminnan jälkeen, jotta pääset nauttimaan parhaista kesän aromeista vielä myöhemminkin. Vadelmaa sopii hyvin myös yhdistettäväksi muiden marjojen kanssa, esimerkiksi mustikan kanssa siitä syntyy makeaa kuningatarhilloa ja mehuihin jo pienikin määrä vadelmaa antaa oman hyvän makunsa.
Ravintoarvoiltaan vadelma on vähän energiaa, mutta runsaasti magnesiumia, kalsiumia, fosforia ja mangaania sisältävä marja. Vadelma ei ole parhaita C-vitamiinin lähteitä (25-38 mg / 100 g marjoja) muihin kotimaisiin marjoihin verrattuna, mutta päihittää siinä kuitenkin puolukan ja omenan.
Vadelma säilytetään jääkaapissa +2 – +5 asteessa, mahdollisimman lyhyen aikaa.