Näringslära ordlista
Hapettuminen
on rasvahappojen haitallista hapettumista eli härskiintymistä elimistössä. Kasviksissa on runsaasti haitallista hapettumista estäviä antioksidantteja.
Katso antioksidantti.
HDL
eli high density lipoprotein on hiukkanen, jonka pinnalla on proteiineja ja sisällä rasva-aineita. HDL -hiukkaset kuljettavat kolesterolia pois kudoksista maksaan, jolloin niitä kutsutaan HDL-kolesteroliksi. HDL -kolesteroli on ns. hyvää kolesterolia, koska se vähentää kolesterolin määrää kudoksissa. Suositeltava veren HDL -kolesterolipitoisuus on 1,1 mmol/l.
Katso kolesteroli ja LDL.
Hemirauta
on hemoglobiinissa ja myoglobiinissa eli eläinkunnan tuotteissa oleva rauta, joka on elimistön kannalta helpommin imeytyvässä muodossa kuin kasvikunnan nonhemirauta.
Katso hemoglobiini ja nonhemirauta.
Hemiselluloosa
on ravintokuitu, jota esiintyy kasvien soluseinissä. Se kuuluu polysakkarideihin. Hemiselluloosa ei hajoa ruuansulatuksessa. Sitä on vihanneksissa, juureksissa, hedelmissä, marjoissa ja kokojyväviljassa.
Katso polysakkaridi.
Hemoglobiini
on punasolujen hapensitojaproteiini. Se kuljettaa happea veressä keuhkoista kudoksiin.
Hiilihydraatit
ovat energiaa tuottavia ravintoaineita. Rakenteen perusteella hiilihydraatit jaetaan monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin. Mono- ja disakkarideja kutsutaan sokereiksi. Niiden yhteinen ominaisuus on makeus. Tärkkelys ja kuitu ovat polysakkarideja. Hiilihydraatteja esiintyy pääasiassa kasvikunnan tuotteissa; viljavalmisteissa, vihanneksissa, juureksissa, marjoissa ja hedelmissä. Noin 55-60 % päivän energiantarpeesta tulisi saada hiilihydraateista.
Katso monosakkaridit, disakkaridit, polysakkaridit, sokeri ja tärkkelys.
Hivenaineet
ovat ravinnon sisältämiä mineraaleja kuten rauta, sinkki, seleeni ja jodi joita ihmisen elimistö tarvitsee suojaravintoaineina pienempiä määriä kuin makrokivennäisaineita. Hivenaineita tarvitaan esim. verenkierto- ja hermojärjestelmän turvaamiseksi.
Katso suojaravintoaineet ja makrokivennäisaineet.